perjantai 26. toukokuuta 2017

Bye Finland, hello USA!


Noniin! Amerikassa on asuttu nyt jo lähes kolme kuukautta. Aika lentää, saisi vähän hidastaa. Viihdyn täällä sen verran hyvin. Asun omakotitalossa pääfarmilla kolmen muun suomalaisen ja yhden uruguaylaisen kanssa.

Varsoja on syntynyt jo reilusti yli 100 ja syntymättä on enää parisen kymmentä. Aikaa lopuille on ulostautua about pari viikkoa, eilen pitkästä aikaa yksi tamma päätti synnyttää päivällä! Varsat on tällä hetkellä jaettu jo 8 eri laumaan + tietysti ne laumattomat.


Päivät koostuu pitkälti hevosten ruokinnasta, karsinoiden pehkutuksesta, tammojen vahtimisesta ja varsojen + emätammojen tsekkailuista ja tarhauksesta. Joka päivä on tosin erilainen, milloin autetaan eläinlääkäriä tiineystarkastuksissa, milloin kengittäjää vuolussa. Meitä on 6 hommissa pikkuvarsojen kanssa, mutta ihan hyvin ollaan tähän asti pärjätty.

Säät on hyvin pitkälti aivan mahtavia. Ekat pari viikkoa oli vähän viileämpää, mutta nyt ollaan parhaimpina päivinä oltu jopa 30 asteessa! Pieni tuulenvire kuitenkin auttaa asiaa ja tekee hommasta siedettävää.

Rakastan sitä, kun lämpimänä päivänä istahtaa lava-auton lavalle, ajetaan laitumelle ja heitellään kyydistä heinää matkalle. Siinä on jotain hauskaa. Tai kun talutat tammaa tarhaan, ympärillä häärää pikkuvarsa ja maisemat on vain niin bueno, ettei voi kun ihastella.


Ratsastamattakaan ei ole tarvinnut olla! Täällä on kaksi vanhaa pappaa joilla saa käydä köpöttelemässä, toisella menin ilman satulaa riimulla, toisella testasin sulut, avot, väistöt, kaikki tuli, kun pyysi. Kävelessä tyyppi oli oikein puskettava malli, mutta heti kun alkoi pyytää, ruuna ryhdistäytyi ja alkoi kyselemään jo raviin siirtoja. Olen päässyt myös ratsastamaan ihan kouluhevosella.


Jospa tässä jonain päivänä saisin aikaiseksi, voisin kirjoitella tarkemmin meidän päivästä. Mitä me tehdään, mitä yleensä päivään kuuluu ja sen semmosta. :)

Onko teillä toiveita/mistä haluaisitte tietää jotain? Vai pitäiskö tehdä ihan oma q&a postaus..?

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Muutoksen tuulia

En olisi koskaan ajatellut, että näin tässä käy. Sain "vahingossa" työpaikan. Amerikasta. Lähtö on näillä näkymin 18.3 eli alle kahden viikon päästä. Pääsen tällä viikolla vielä ostamaan lentoliput ja se on sitten sillä selvä. Viisumi on hommattu, laukun pakkausta jo ajateltu ja hevosellekin on keksitty paikka.

Tänään Onni pakattiin koppiin ja vietiin uuteen kotiin. Myymään sitä ei suostu kukaan meidän perheestä, mutta pihankoristeeksikaan ruunaa ei haluttu jättää. Niinpä Onni lähti ylläpitoon, 7km päähän meiltä kotoa. Poika viettää nyt elämäänsä Heidi Mäkisen ratsutallilla Heidin omana ratsuna ja tekee siinä ohessa osaavampien tunteja. Kun otettiin Onni autosta ja laitettiin tarhaan, se ei huutanut, ei riehunut, vähän uusi heinäloota jännitti, mutta muuten se oli oikein tsillisti. Ihan kuin olisi aina asunut siellä. Sitten se sai heinää ja alkoi tyytyväisenä syömään. Sinne se sitten jäi, heinää mutustamaan ja katselemaan uusia maisemia.

Käytiin räpsimässä tänään vikat yhteiskuvat.

Tuntuu hassulta olla kotona nyt vielä pari viikkoa ilman hevosta. Mitä sitä normaalisti edes tehdään?! :D Kunhan saisin kunnialla suoritettua vielä 2 kurssia koulusta, niin sitten voi lähteä hyvillä mielin!

Tosiaan, törmäsin sattumalta Facebookissa ilmoitukseen, jossa tarjottiin heppaihmiselle työpaikkaa USAsta. Innokkaana sanoin äidille: "Nyt kun ei olis koulussa!" Puoli tuntia pyörittelin asiaa päässä ja laskelmoin; jos voin lähteä Maaliskuun puolessa välissä, niin sitten voisin mennä. Pistin viestiä "Eihän siitä haittaa kysyä lisää.." -mielessä. No sain viikonlopun aikaa miettiä, että lähdenkö vai enkö. Vaikka vähän mietinkin, että uskaltaako, niin päätin lähteä.



Työ on siis hevoskasvatustilalla ja työ pyörii varsojen/nuorten hevosten ympärillä (ravurit & peitsarit). Keväällä valvotaan kymmeniä varsomisia ja syksyllä valmistellaan 1-vuotiaat huutokauppoihin, jalostusoreja tilalla ei ole. Jos maaliskuussa lähden, töitä on tarjolla seuraavat 9kk, eli kotiin tulen jouluksi. Paikkana toimii Kentucky (hiljaa mielessä unelmoin Kentucky Derbyn visiitistä, mutta kattellaan..). Mikäpä sen parempaa kuin hevoset ja USA. Viihdyn lätäkön toisella puolella hyvin ja hevoset on se mun juttu.

Että semmosta. Bloggaus ei toivottavasti jää, se vain muuttaa vuodeksi Amerikan touhuihin. Kevään vapaapäivät menee varmasti kuvaten pikkuvarsoja aamusta iltaan.. :D

Sitten, kun siellä on hetken ollut touhuamassa, oisko mitään joku siihen työhön ja paikkaan liittyvä q&a?

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Hei me hiihdetään!

Mitä tapahtuu kun yhdistetään 4 kaverusta ja hiihtoratsastuksesta tietämätön hevonen?


Vaikka kuva ehkä toisin kertoo, ei tapahtunut mitään kamalaa. Onni oli aivan mahtava, mitä nyt pari kertaa heitti pukkeja, jotka nekin vaikutti innokkuudelta. :D

Omasta mielestä ehdottomasti paras ratsastuskuva meistä tähän asti!

Sain siis tovi sitten hullun idean ja kysyin Helenaa sitten hiihtämään laukkaavan hevosen perään. Saatiin kasaan myös pari muuta kaveria ja viime perjantaina koko porukka saapui Pinsiön metsään testaamaan tuota vauhdin hurmaa. Aloitettiin ihan vain vetämällä pulkkaa Onnin perässä, sitten pistettiin liinat ja käveltiin niiden kanssa lyhyt kieppi. Koska Onnia ei mikään haitannut, laitettiin eka ihminen pulkkaan istumaan ja eikun peltoa ympäri. Ensin käyntiä ja pienen pientä ravia. Kun pari kierrosta mentiin rauhassa, päästiin enemmän vauhtiin ja lopulta tultiinkin ihan laukassa.

Helenalle löin päähän GoPron, ainoa joka meni suksillakin, Paulina ja Timi sai kuvata etäältä ja istua pulkassa. Kaikilla meillä oli ihan hurjan hauskaa! Vaikka meikä istuikin vaan selässä, hymy oli silti korvissa.

Toka pulkkalainen kyydissä.
Aloituskuvan jälkeinen kamppeiden keräily. Onni onneksi malttoi seistä aika hyvin odottamassa.

Kun heppa joutui vetohommiin, ei se ollut paljon ohjalla. :D



Sitten sukset jalkaan ja menoks!

Perämies kaatu, kuski nauraa ja hevonen kyttää :D




Nauratti



Turbulenssia!


perjantai 27. tammikuuta 2017

Bali - Matkat & maisemat

Pitkästä aikaa pääsen blogin ääreen ja ajattelin tehdä postausta Balilta! Vietettiin siis joulu ja uusi vuosi Balin rannoilla palmujen alla loikoillen. Ensimmäinen viikko oli vähän ehkä mälsä ja toivoin olevani kotona syömässä hyvää jouluruokaa, käydä joulusaunassa, viedä kynttilöitä haudoille... Mitä kaikkea jouluperinteisiin meillä kuuluukaan.

Uutena vuonna päädyttiin sitten istuskelemaan kävelymatkan päähän hotellilta, kivaan pikku ravintolaan. Livemusaa, hyvä palvelu ja löydettiinpä Balin paras ruokapaikka! Käytiinkin reissun viimeiset 6 päivää siellä syömässä. Uuden vuoden jälkeen aloin mieltyä Balin lämpöön ja kun lähtö tuli, en olisi tahtonut nousta koneeseen. Heti Suomeen saavuttua tunsin viileän ilman iholla ja sanoin ensimmäisenä: "Joo mä haluun takasin". :D

Tehdään vähän poikkeustapaus ja jätän kuvat pienemmäksi, sillä näitä on hirveästi! Klikatkaa suuremmaksi!

Välietappi, laskeutuminen Hong Kongiin!


Menomatka oli yhtä yötä, kone lähti Suomesta keskiyön aikaan, Hong Kongissa
oltiin kasin aikaan illalla ja sitten Indonesiassa hotellilla keskiyön pintoja.



Ekana päivänä palmujen alla, hotellin altaalla.



Pyyhkeistä tehtiin lähes joka päivä suloisia eläimiä. c:

Toisinaan rannalla oli pari paikallista.. :D










Muutama kymmenen porrasta myöhemmin..



Nuo pienet vihreät pallurat ovat kahveeta!




Kissankakkakahvia !


Seuraa kanaa.






Jos käytte Sanurissa, suosittelen tätä paikkaa lämpimästi! Sunrise Bar&Grill.


Äiti löysi uuden rakkauden ja olisi halunnut raijata sen Suomeen.


Rannan kaunein osa.



Hyvin jaksanut muokata kun meri ihan vinossa.. ;)



Kuu oli oikeasti taivaalla näin päin.

Kuta Beach





Huoneita oli ihan järkyttävä määrä ja käytävä oli loputon.. :D
Käytiin myös päivän reissulla "safarilla", josta teen ihan oman postauksen. Siihen yritän sitten vielä tunkea loputkin kuvat, näitähän olisi siis pilvin pimein..!
Ihmiset oli aivan ihania! Kaikki niin ystävällisiä, aina hymy korvissa ja kenenkään en kuullut valittavan. Pidän itseänikin suht. positiivisena ihmisenä ja tuolla sitä tuntui, että oli oikein yltiöiloinen jatkuvasti.
Kaiken kaikkiaan huikea reissu! Ehdottomasti peukutus tälle paikalle, kotiutumisesta on tasan 3 viikkoa ja hinku takaisin on yhä valtava.. Ehkä jos ensi uutena vuotena..