sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Hullulla on halvat huvit

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, on koulu tuonut mukanaan jos jonkinlaista toimintaa. Olenkin ravannut illan milloin saunomassa, milloin pelaamassa ja milloin syömässä. Täytyy muuten mainita, että biljardin pelaaminen oli yllättävän hauskaa! Sitten muutama päivä takaperin, saapui torstai. Tein jotain, mikä kuuluu mun semmoselle "Before I die" -listalle. Hyppäsin benjihypyn.



Kun kerroin viikko sitten äidille, että aion hypätä, sain vastaukseksi: "Hullu! En tuu kattomaan!" Eikä muuten tullutkaan. En saanut hyppyyn heti lippuja, sillä ne oli jo loppuunmyyty. Jäin kuitenkin odottelemaan ja yksi jätkistä lupasi myydä mulle lipun, jos niitä tulisi lisää. Vajaan 1,5h jälkeen tuo henkilö tuli etsimään mua jonosta ja sainkin ensimmäisen lipun 20 lisälipusta. Kiitos siis sinä kuka olitkaan!

Minut haettiin jonosta, mulle puettiin valjaat. Hyppääjät edellä hupenivat nopeaan tahtiin ja pian olinkin jo kävelemässä koriin. Nilkat kiinnitettiin kahdesti, keskivartalon valjaisiin riitti yksi piuha. Sitten nostettiin ylös. En ole pahasti korkeapaikankammoinen, mutten mielelläni keiku reunoilla ja katsele hulluna alas. Nyt minua raahattiin 60m korkeuteen ja sain matkalla nopeat hyppyohjeet: "Astu siihen reunalle, ota näistä sivupalkeista kiinni ja nojaa eteenpäin". Kun astuin reunalle, köyden lukot humpahtivat korista, yllätyin kuinka paljon köysi painoi. "Ootko valmis?" kysyttiin kun olin reunalla seisomassa. Totesin etten ole, mutta mennään vaan. :D

Sitten päästin irti ja nojasin eteen. Sitä tunnetta ei riitä sanat kuvailemaan. Hetkeksi kaikki äänet ympäriltä hiljenee, et kuule mitään. Näet vain maisemien vilisevän silmissä, tuntuu kuin lentäisi. Sen hetken ajaksi tuntuu kuin koko maailma pysähtyisi ja sitä vain liitelisi ilmassa. Hetken putoat vapaalla kohti kovaa sementtiä, kunnes tunnet kuinka köysi alkaa jo jarruttaa Siinä vaiheessa et enää tiedä miten päin olet ja mihin pyörit. Ja sitten taas kuulet, musiikki pauhaa, laskudut kohti maata pää alaspäin ja pian ystävällinen henkilökunta irrottaa köyden valjaista ja saat kävellä hymy korvissa ottamaan valjaat pois.

En kuuna päivänä vaihtaisi tuota kokemusta mihinkään! Ihan huippua! Voi olla, että löydän itseni jonosta taas ensi vuonna.. ;) 35€:lla yksi elämän siisteimmistä kokemuksista, virallinen todistus siitä ja kaksi haalarimerkkiä. Suosittelen lämpimästi, jos ei saa sydäriä korkeista paikoista!




perjantai 9. syyskuuta 2016

Mihin tää aika menee..?

Ah, vihdoin ylimääräistä aikaa! Elämä on muuttunut hetkessä laiskalinnasta kiireiseksi. Koulun aloituksen myötä itse luentojen lisäksi on jos jonkinlaista tapahtumaa; on saunailtaa, bileitä, pelejä.. Vaikka mitä! Tehtäviä täytyy tietysti tehdä kotona ja niihin saakin uppoamaan aikaa. Saa nähdä miten käy, kun kaikki kurssit alkaa.
Koulun lisäksi aloitin nyrkkeilyn. Jo pari vuotta sitten käytiin lukion liikuntatunnilla nyrkkeilemässä muutaman kerran. Tykkäsin hommasta tosi paljon, se oli kovaa kuntoilua, mutta hurjan hauskaa! En kuitenkaan saanut aikaiseksi aloittaa lajia ennen tätä syksyä. Nyt käyn tunneilla kaksi kertaa viikossa, ainakin vielä innostusta piisaa. Jos saisin valita, vetäisin 1,5h pelkkää tekniikkareeniä eli itse nyrkkelyä ja jättäisin kuntopiirit pois. Mutta kuntoleimaanhan sinne lähdettiin. :D

Miljoonahevonen Tuurissa

Sitten jossain kaiken tämän keskellä täytyisi olla aikaa ratsastaa hevonen 4 kertaa viikossa! Meillä on onneksi vuokraaja, joka käy kerran viikossa ja kaksi vapaata herralle sallin (=mun nyrkkeilypäivät). Myöskin kenttää on alettu tehdä, mikä tulee helpottamaan arkea tosi paljon!

Kaksi ja puoli blogintonta viikkoa on hurahtanut ohi huomaamatta. Enkä ole kyllä uhrannut blogille ajatustakaan, vaan olen keskittynyt kouluun ja harrastuksiin.
Parissa viikossa ei ole Onnin kanssa tapahtunut kummoisia. Lupailemani tuntipostauskin jäi kirjoittamatta kuvien puutteessa. Ollaan maastoiltu ja treenattu kokoamista lähes joka kerralla pienissä erissä. Sunnuntaina taidan duunailla sitä taas oikein kunnolla. Tällä hetkellä on hieman köhänen/räkänen, joten olen ottanut rennosti kävellen viimeisen viikon. Jospa se pikkuhiljaa alkaisi normalisoitumaan.

Talliimme on saapunut uusi asukki, Kassu. Kassu on 19v. herrasmies, jolla on myöskin jalkavaivaa ja elää samalla periaatteella kuin Onni = kovalla kävellään. Kassu on Onnia matalampi, mutta raskastekoisempi ja siksi hyvin ison näköinen sekin. Turpakin on kaksi kertaa Onnin hentoa turpaa isompi. :D Pojat tulee vierekkäin hyvin toimeen ja siksi ovatkin naapureita sekä sisällä että pihalla.
Kassun lisäksi Luksu on palannut valtakuntaan ja meidän poppoo onkin kasassa! Yksi koppi ammottaa tyhjyyttään, siihenkin joku otetaan jos löytyy halukasta.