Käytiin pari lauantaita sitten katsomassa meidän tutun uutta hevosta. Kyseessä on 7-vuotias sh tamma, Jänkä-Anni (nimestäkin päätellen i: Jänkä-Jussi e: Lailatar ei: V.S. Pontus). Vaikka Anni on ravuriksi kasvatettu, se ei ole juossut koskaan yhtäkään lähtöä, ei edes koelähtöä. Se osaa ratsastaessa vasta askellajit.
Sovittiin sitten, että minä saan olla ensimmäinen, joka lähtee hevosen kanssa yksin lenkille, tähän mennessä oli menty vaan kaverin kanssa. Juhannusperjantaina koitti siis päivä, kun kipusin tamman selkään. Lähdettiin vielä Luksun (meilläkin asunut vuonis) kanssa liikkeelle, jotta saisin vähän "tatsia" hevoseen. Heti se kokeili, että onko pakko liikkua, mitä jos vaan peruutan ja menen kotiin? Mulla ei ollut raippaa mukana, joten käytin välillä ohjanpäitä ja napautin niillä kaulalle.
Sunnuntaina menin ensimmäiselle lenkille yksin, Anne (omistaja) tuli kävellen vielä mukaan. A huusi kuin syötävä, mutta liikkui reippaasti eteen (kunhan vain päästiin pois pihasta). Takaisin tullessa kävin pihassa ja lähdin vielä kävelemään pois. Ensin tamma pysähtyi ja kysyi, että onko pakko. Pieni raipan kosketus riitti kertomaan, että kyllä nyt on pakko. A on tosi herkkä raipalle ja tosiaan vain kosketus tai pieni napautus riittää paremmin kuin hyvin.
Tiistaina sitten ratsastettiin kentälle ja katsoin, että mitä se tekee. Se tekee askellajit ja osaa nostaa laukan (kunhan osaan pyytää.. ;)), se on tosi vahva suustaan, mutta kuuntelee pidätteet silti hyvin.
Tein siirtymisiä melko paljon, Anskussa oli aika paljon virtaa ja se kipittikin ravissa hirveää vauhtia. Kipityksen seurauksena se haki laukkaa aina kurvissa. Ymmärsin todella nopeasti miten tamma toimi ja sain sitä rauhoitettua loppujen lopuksi melko helposti. Pruut kun sanoi, niin hetkeksi A rentoutui hieman ja hidasti ravia. Vasen kierros oli ravissa ja käynnissä selvästi helpompi, oikeassa kierroksessa tultiin vähän lapa edellä kurveihin.
Jo ravi-käynti hommien jälkeen tamma oli hikinen ja saanut purettua suurimmat energiat. Se ei enää kipittänyt ihan samalla tavalla, joten uskalsin kokeilla laukkaa. Ensimmäisen noston yritin suoraa käynnistä, se nousikin askeleen ajaksi ja tippui raville, joten pyysin uudestaan. Ilmeisesti "ajoin" vähän liikaa ja tamma painoi pepun alas ja lähti. :D Käänsin vaan ympyrälle ja kontrolli oli taas mukana puolen ympyrän jälkeen. Siirsin käyntiin ja otin laukan uudestaan. Laukka on vielä hyvin raakaa. Enpä muistanutkaan, että se on niin reipasta, en ole hetkeen ratsastanut laukkaa ex-ravurilla.
Oikea laukka hieman mietitytti, sillä se tuli ravissa sen verran paljon kulmia oikoen ja vinossa. Nostin kuitenkin laukan ja heti huomasin, että laukka on paljon parempaa. Ei niin reipasta ja se tulee paremmin uralla kuin toisessa kierroksessa. Laukkasin yhden ison ympyrän, toisella siirsin käyntiin ja kehuin paljon. Lopetin hommat siihen, sillä A suoritti siinä hyvin. Kotiin kävely oli jo hyvin rentoa.
Sovittiin jo lauantaista vielä toinen kenttäpäivä ja voisin kuvitella, että tämä tamma tulee esiintymään blogissa jonkun verran. On tosi hauska saada ratsastaa projektia, hevosta, joka ei osaa juuri mitään.
Saaga on yhä kantavana, pienokaisella näkyi jo sydän ja lääkäri sanoi, että oli ihan normaali kuukauden tiineys! :)
Löydettiin uusi kenttä meille, juurikin tuo sama, missä kävin A:n kanssa, matkaa tulee varmaan nelisen km, mutta onpahan joku edes. Tänään Onnilla onkin kenttäpäivä pitkästä aikaa, katsotaan kauan kentälle kävelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti