Valmistelua valkkua varten

Nyt vähän jännittää. Huomenna me mennään meille uuden valmentajan oppiin. Valmennus alkaa kello kuusi ja meitä on siinä kolme ratsukkoa. En odota hirveän suuria oman ratsastukseni puolesta. Onnilla olen nyt ratsastanut neljä kertaa kotiin paluun jälkeen. Sen kanssa ei ole syntynyt sitä hyvää fiilistä mikä rakennettiin kevääseen. Toki silloin ajassa kahdeksan kuukautta. Nyt on ollut tekemistä neljä päivää, eli en voi vielä olettaa sitä samaa. Ja hevonen on taas lihakseton luiru, mikä tietysti tekee senkin jaksamisesta huonomman. Ja itse olen yhtä lihakseton, täytyy pakottaa itsensä johonkin jumpalle, mutta kun nekin maksaa niin paljon.. :p
Tuo ihana lumimaisema ja pienet pakkaset ovat nyt taas historiaa ja meidät valtasi tuo pimeys, sohjo ja vesisateet.. </3

Jusu photobommas :D

Tänään menin sillä kentällä, ajatuksena rento hevonen joka astuu takajalallaan hyvin itsensä alle ja venyttää kaulaa pitkälle alas. Minkä hirveän eron huomaan, kun käteni pysyy edessä ja pehmeänä. Ja ymmärrän käyttää enemmän jalkaa! Onni kertoo minulle heti jos käteni kovenee tai alan vetämään ohjasta taaksepäin. Se nostaa pään ylös ja vastustaa kuolainta. Silloin ei auta kuin työntää käsi uudelleen eteen ja käyttää enemmän jalkaa. On ihanaa ymmärtää taas vähän enemmän ratsastuksesta! Nyt osaan ratkaista niitä ongelmatilanteita paremmin.
Kuvia ratsastuksesta ei valitettavasti ole, joten Onnin ja Jusun turpakarvat kuvittaa postausta.

Tein alkuverkaksi käynti-ravi siirtymisiä ja laukkaa eteenpäin molempiin suuntiin. Tehtäväksi tein seuraavan: pitkän sivun alusta puoleenväliin pohkeenväistö pois uralta, jonka jälkeen seis. Herra alkaa helposti kipittää väistön päätyttyä kovempaa, varsinkin kun tietää seuraavan liikkeen olevan laukannosto, joten halusin pysähdyksellä hakea sen keskittymisen siihen ratsastajan kuuntelemiseen. Sitten käänsin keskiympyrälle, josta 1/4 kohdalla laukannosto, laukkaa puoliympyrää ja takaisin raviin.

sin: väistö vihr: seis pun: ravi viol: laukka

Tässä löytyi ensimmäinen ongelma: Onni kääntyi ensimmäisen ympyrän puoliskon hyvin, mutta lopun puolikkaan se venytti ihan liian pitkälle (= ei kääntynyt tarpeeksi "pienellä" ympyränkaarella). Ratsastin ympyrän muutamaan otteeseen, mutta ei alkanut homma sujua, joten mietin hetken mitä tehdä toisin. Otin sitten seuraavan kerran hieman lyhyemmässä laukassa, sillä vauhti alkoi kiihtyä, kun Onni ei tiennyt mitä teki väärin. Sitten käänsin pääni, kiersin vartaloani vähän liioitellusti ja ratsastin enemmän sisäpohkeella ja ulko-ohjalla ja kappas! Sehän kääntyi siitä mistä piti! Sitten pruut raviin ja kehu hevoselle, jatkaen tehtävää eteenpäin.

Ympyrä siis päättyi myös uran sisäpuolelle, josta ratsastin väistön takaisin uralle. Toisella pitkällä sivulla tein käynti-ravi-laukka-ravi siirtymiset, jotka toimi hyvin ja terävästi. Sitten ratsastin saman tehtävän uudestaan ja vaihdoin muutaman kerran jälkeen vasempaan kierrokseen. Vasen kierros oli heti helpompi. Pysähdys tuli terävästi, ympyrä oli oikean muotoinen heti alusta asti ja väistöt mukavia. Lopetin, kun saatiin tyydyttävä suoritus.

Ravasin muutaman kierroksen kevyttä ravia ja pyysiin hevosta taas venyttämään kaulaa alaspäin. Kun olin tässä taas tyytyväinen, päästin ohjat pois ja annoin sen vielä hölkkiä pitkillä ohjilla muutaman kierroksen. Ilokseni Onni ei nostanutkaan nuppia kaakkoon kun annoin sille ohjat, vaan venytteli itse kaulaansa vieläkin alemman ja ravasi reippaammin eteenpäin. Usein annan sen ravata viimeiset kierrokset vapaalla ohjalla ja reippaassa ravissa, nyt se oli kuitenkin rennon ja ihan tyytyväisen oloinen! Vaikka ratsastajalle ei jäänyt huippufiilis, ei se niin surkeasti mennyt. Huomenna voidaan todeta oliko tämä yhtään hyvä valmistelu valmennukselle..!

Kauhiasti kiinnostais, mutta poijjaat tietää, että langoissa kulukeepi sähkö (tai ei tuosta lumen läpi varmaan mitään iskua sais..:D). Nauratti, kun tajusin Jusun siron turvan olevan Onnin turpaa tuplasti pienempi.

Mitä joulukalenteriin?

Pääsin kuin pääsin muutaman mutkan kautta kotiin! Laukkuni tosin kotiutuu vasta maanantaina, mutta onneksi kotona on runsaasti muita vaatteita mitä käyttää..

Saksassa käyminen oli ihan mahtava kokemus! Nyt osaan ja ymmärrän taas ratsastuksen päälle vähän enemmän. Varsinkin istuntaani siellä puututtiin paljon, ja sehän on vain hyvä. Julia on opettajana todella vaativa. Siellä joutui oikeasti kunnolla töihin. Samalla osasi myös kannustaa ja kehui kyllä kun näki sen haluamansa tuloksen. Vaikka joskus ajattelin, ettei tämmöinen vaativa tyyli ehkä minun luonteelleni sovi, jotenkin se oli sitten kuitenkin hyvä. Silloin tein asiat loppuun asti ja näin itsekin sen tuloksen!

Ajattelin postata vain todella nopeasti kuulumisia ja muutaman kuvan Onnista ja minusta (© äiti). Oli ihana ratsastaa sillä oma pitkäkorvalla! Se oli reippaalla tuulella tänään maastossa Inkerin kanssa. Huomenna kokeilen vähän kentällä menoa.

Haluan myös kysyä, mitä postauksia toivoisitte, jos väsäisin tänä vuonna blogiin joulukalenterin? Halu toteuttaa tämä on suuri, mutta haluan myös tietää, mitä te haluatte tietää meistä tai mitä haluaisitte lukea? Jättäkää ehdotukset kommentteihin, ihan kaikkea saa ehdottaa! :)

Jossain vaiheessa on vain palattava kotiin

Lentoliput on varattu. Palaan kotiin pe 20.11. eli viikon päästä. Tänään, kun kävin lukitsemassa varustehuoneen oven ja sammuttamassa tallista loput valot, jäin tuijottamaan tähtitaivasta. Etsin aina otavan. Kotonakin selkeinä iltoina käännän katseeni taivaalle ja etsin sen saman tutun tähtikuvion. Toisaalta on vähän haikeaa lähteä, ihmiset varsinkin ovat mukavia, en stressaa, eikä ne hevosetkaan pahempia ole. Mutta ei ne sille omalle vedä vertoja. Joku tässä ei ole ollut minulle sopivaa, en ole alkanut viihtymään. Kun herään aamulla, mietin ensimmäisenä: "Onko ihan pakko..?" ja illalla nukkumaan mennessä ajattelen etten halua herätä töihin aamulla. Vaikka melkein joka päivä siellä töissä sitten onkin ihan mukavaa, en silti jostain syystä viihdy.

Kotona minulla on se sama tuttu työ odottamassa. Ei sinnekään aina jaksaisi lähteä (lähinnä siksi, että herätys on kello 6), mutta viihdyn siellä. Siellä ne tutut karvakorvat odottaa tallissa. Ovet avatessa kuulen hörinää ja sitten alkaa pauke ja ryske, että kauraa ny ja sassiin! Hullumies odottaa sitä leipätätiä, joka tunkee 5 leipää suuhun ennen kun ehtii kissaa sanoa edes hörähtää. Huuma odottaa sitä, joka karauttaa sen kanssa laukkaa hiittisuoralla. Ja minä odotan sitä, että saan tunkea Huittisen suun täyteen leipää ja käydä päästämässä Huumalla laukkaa.

Hullumies odottaa leipää..

..mutta taitaa se Tuplakin olla jotain vailla..?

En malta odottaa, että saan kavuta sen lempeän jättiläisen selkään ja tunnustella, että millainen se tämä kaveri olikaan. En malta odottaa, että pääsen viemään omat hevoset ulos aamulla. Vaikka kumpparit jalassa ja vaikka vähän (enemmän) sataisikin. En malta odottaa, että kuulen Hugon ja Lunan ystävällisen tuhinan ja rohinan. On outoa mennä kotiin, kun yksi laumasta puuttuu. Simpalla on nyt kaikki hyvin, ei satu mihinkään eikä tarvi kärsiä.. <3

En malta odottaa, että saan istua harjotusraviin ja varsinkin laukkaan! Täällä olen mennyt vain kevyttä ravia ja laukkaa kevyessä istunnassa. "Keksillä" oon pieniä pätkiä istunut alas, koska se rauhottuu sillä, mutta muilla se on ollut vaan sitä "kevyttä" työskentelyä.

Kuva Pisterin tallin harkkakoulukisoista. Kuvan ottanut Timo Nieminen

Ilmoitin itseni ja Onnin Sanna Siltakorven valmennukseen heti to 26.11! Eli aikaa on vain kuusi päivää saada se "tatsi" sen kanssa. Eikä edes kuutta, sillä vuokraajia on yhä kaksi ja heillekin täytyy suoda sitä aikaa herran kanssa. Juuri lähetin äidille viestiä, että varaan sitten ainakin valmennusta edeltävän keskiviikon ja su/ma, muuten ei jutussa ole päätä eikä häntää. :p Vaikka pitäisi vissiin olla aikuinen ikänsä puolesta niin kyllä se minun sisällä asuva "fanityttö" on aika innoissaan. Juurihan minä keväällä poseerasin Sannan ja Elmon kanssa samassa kuvassa hevosmessuilla ja mietin miten kivaa olisi joskus päästä ratsastamaan heidän valvovien silmien alle.. :D
26. päivä on tosiaan kouluvalkku, sitten saisi seuraavana torstaina, 3.12, mennä estevalkkuun. Sinnekin itseni ilmoitin, myöskin siis Sannan valmennus. Kaikista parasta tässähän on siis se, että talli missä valmennus pidetään, on Pinsiön ratsutilalla, n. 7km päästä meiltä kotoa! Bensakuluissa pääsee äiti helpolla. ;) Valmennukset maksan omasta pussista, joten siitäkään ei tule lisäkuluja.

Ratsastelua Saksassa

Ratsastan päivästä riippuen 1-5 hevosta, osalla menen vain kävelyä, osan lämmittelen Julialle ja osalla ratsastan enemmän. Jos en vain kävele, saan ohjausta joka kerran kun nousen selkään. Alussa oli hankalaa, ei sillä, että se vieläkään helppoa olisi, mutta ainakin kädet ja katse alkaa pysymään siellä missä pitää ja ylävartalo kääntyä oikein päin. Hevoset liikkuu 7x viikossa, toki niillä on silloin tällöin vapaapäivä. Ensimmäisen kerran kun ratsastin, yllätyin kuinka laiska hevonen oli ja se on ollut muutenkin suurin yllätykseni: hevoset ovat hyvin eteenpäin puskettavia. toinen vaihtoehto on se, että hevonen kipittää alla liiankin reippaasti, kaksi hevosista millä olen ratsastanut ovat poikkeuksia ja liikkuvat mitä pyytää (Olen mennyt meidän 16 treenattavasta kymmenellä + yhdellä joka lähti + kolmella yksityisellä).

Ratsastaessa käytetään yleensä hyvinkin paljon jalkaa, mutta käden on ehdottomasti pysyttävä pehmeänä. Esteillä, maastossa tai koulua vääntäessä käden on pysyttävä edessä ja nyrkit pystyssä. Jos hevosta haetaan matalaan muotoon, saa käsiä levittää ja ohjata hevosen päätä alas jos sille on tarvetta. Muuten käsi pysyy rentona edessä. Minulla käsi oli aivan liian takana, mikä aiheutti sen, että vedin hevosta suusta. Nyt käsi on alkanut löytää paikkansa ja sainkin yhtenä päivänä kehut, että käsi on nyt paljon parempi! Tosin sillä hetkellä ratsuna oli eräs yksityinen, joka teki todella helpoksi pitää käden pehmeänä ja pakko sanoa, että se on ollut tähän asti reissun kivoin ratsastettava (eikä se edes kuulu meidän normitreenattaviin..!).

Olen aina pitänyt itseäni enemmän kuumien kuin laiskojen hevosten ratsastajana, mutta täällä ratsastan ehkä kuitenkin mielummin niitä laiskoja. Olen myös aina pitänyt itseäni napakkana ja melko rohkeana ratsastajana. Olen pyytänyt jatkamaan vaikka vähän temppuiltaisi, enkä ole ottanut pukeista/sivuloikista tmv. nokkiini vaan jatkanut/tehnyt uudestaan saadakseni tyydyttävän suorituksen. Täällä kuitenkin rohkeus ratsastaessa on jotenkin hälventynyt. Tuntuu, että joudun ratsastamaan enemmän kuin että saan ratsastaa. En tunne oloani kotoisaksi minkään hevosen selässä ja minulla on sellainen olo, että joka hevonen keksii jotain pääni menoksi ja sitten maistelen (taas) hiekkaa. Tämä olo on ollut jo ennen ensimmäistä tippumistani.

Chester - se yksityinen, joka on ollut mukavin - ottaa aamuisin rennosti.

Todellisuudessa olen lentänyt alas kolme kertaa pukeista/sivuloikista, kahdesti Sunnylta maastoestetreenissä (tosin ympyrällä laukatessa, ei esteellä) ja kerran Feuertänzeriltä (suom. Tulitanssija) Itämeren aaltoihin.. Kerran en ehtinyt, kun siirtää painoni jalustimelle (selkään noustessa) ja hevonen lähti juoksemaan alta pois, jolloin minä päädyin kyljelleni rantahiekkaan. Maastossa hevosen pukitellessa suoralla uralla en ole vielä tipahtanut, mutta mielummin en tippuisikaan. Vaikka pahasti ei ole (vielä..) sattunut, ei se tippuminen koskaan kivaa ole. Sunnylta maastoutuessani satutin isovarpaani ja kävelin hassusti pari päivää. Se ei taivu vieläkään täysin normaalisti, muttei ole enää kipeä (tippumisesta kolme viikkoa). Kahden viikon takaisena viikonloppuna lentäessäni satutin peukaloni (oikeakätisen tuurilla se oli sitten se oikean käden peukku..!), se turposi eikä sietänyt yhtään taivutusta/liikuttelua, nyt se sitä voi jo käyttää, mutta suuremman painon kannattelu ei vielä onnistu..

Edellisen viikon perjantaina käytiin taas kisoissa, 6 starttia, tuloksina 3 sijoitusta ja 1 voitto, sekä hevosenhoitajalle (yllätys minulle) mojova potku orilta sisä-etureiteen.. Käveleminen hoitui enemmän ja vähemmän könkäten. Koskea reiteen ei juuri pystynyt eli ratsastamisen unohdin viikoksi. Ratsastaessa jalka osuu väkisinkin satulaan ja vähän tekee kipeää, mutta eiköhän se tästä.. Hevoset ovat selvästi sitä mieltä, että minä en Saksaan kuulu.. :p

Tältä sain kaviosta.

Positiivisia hetkiäkin on kuitenkin koettu. On kiva vain kävellä ilman satulaa ympäri tallialueen rataa ilman satulaa. Toisinaan ratsastaessa sattuu jotain tekemään oikein ja on taas hymy huulilla. Niinkin yksinkertaisesta asiasta, että saan hevosen ratsastettua hyvin matalaan muotoon (mitä aina kotona haetaan, mutten siinä ikinä onnistu..). Tai sitten saan hevosen kääntymään hyvin ja helposti..

Siinä löytyi toinen isohko ongelma: katselen hevosen niskaa, en minne minun pitäisi seuraavaksi ratsastaa. Kun lähestyin estettä, jäin tuijottamaan sitä ja esteen ylitettyäni hevonen joutui päättämään mihin mennään. Tarkoitus kun oli katsoa ensin sitä ensimmäistä estettä, jotta osut tielle, sitten katso viimeistä ja sitä lähestyessä katso mihin haluat seuraavaksi. Olin niin iloinen kun sain Sunnyn kääntymään! Ihan vain sillä, että katsoin ja käänsin koko vartaloani lantiosta hartoihin menosuuntaan ja sitten avustin pohkeella ja ohjalla. Miten pienistä asioista se voikaan olla joskus kiinni!

Sunny

Sunnyn lisäksi ratsastan usein "Tulitanssijalla". Julia haluaa minun ratsastavan sen hyvin matalaan muotoon. En siinä onnistunut, mutta kerta toisensa jälkeen löysin itseni jälleen sen hevosen selästä. Nyt vihdoin, neljän viikon jälkeen, kun lämmitin hevosta ravipuomeilla, sain sen niskan alas päin! Hevonen venytti sitä takajalkaa, meni siinä matalassa muodossa ja käytti selkää. Vitsi olin iloinen! Ja seuraavana päivänä maastossa sain kulkemaan taas aika kivasti. Välillä se nuppi nousee, mutta pääasiassa pysyi siellä missä halusin sen pysyvän.

"TT"

Me saatiin uusi treenattava, 8v ruuna "Keksi". En tiedä miten sen oikea nimi oikeasti kirjoitetaan, mutta suomennettuna se on nyt sitten Keksi. :D Keksi on toisinaan vähän jyrä. Pieneksi poniksi se on todella vahva. Kun selkään nousee, paras vertaus olisi ehkä rautakanki, joka on asennettu junaraiteille. Se puksuttaa menemään ja on edestä tosi vahva. Jos satut itse pitämään yhtään vastaan se lähtee puksuttamaan vielä enemmän. Samalla se on niin jäykkä. Tästä huolimatta ruunan selässä oli eniten kuin kotona. Se vain jotenkin tuntui turvalliselta ja kivalta istua siellä selässä, vaikka laukassa tuli alussa pukkeja. Tämä tunne jos olisi muillakin hevosilla..

Keksi :)

No.. onneksi sentään valokuvaus on sujunut ihan hyvin ja olen saanut kivoja kuvia muistoksi. Tosin itsestäni ratsailla vain puhelin kuvia.. Tässä vielä muutama kuva. :)

Rannalla oli joku heppaesitys :D

Pikaisia kuulumisia kotoa

Ajattelin aikani kuluksi rustata pari lausetta Onnin ja kumppaneiden kuulumisista.
Onnilla käy tällä hetkellä kaksi vuokraajaa, toinen käy kolmesti viikossa ja toinen pääsääntöisesti kerran. Sen lisäksi äiti käy sillä välillä köpöttelemässä jos huvittaa päästä ratsastamaan. Sillä on kaikki hyvin ja lihaksien kasvatus on taas siis aloitettu, vatsaa ei tällä kertaa tarvi kasvattaa.. ;) Se on lihakseton, muttei missään nimessä laiha.

Vanha kuva kun ei tuoreita ole :p

Inkeri käy kerran viikossa Teivossa radalla hölkkimässä ja muuten sitten kärryttelee Pinsiön metsissä. Se on ainakin tähän mennessä toiminut hyvin.
Viime viikonloppuna radalla käydessä lähti matkaan meille uusi vuokralainen: Jusu. Jos joku on jaksanut lukea mun rustailemia postauksia töistä, nimi soittaa ehkä kelloa. Jusu on siis ollut Sarkolassa opetuksessa ja treenissa viime vuodesta lähtien. Nyt se ruunattiin ja tuli meille viettämään taukoa tiukemmasta treenistä. Kun palaan kotiin, minun on tarkoitus alkaa sillä ratsastamaan. Jos se osaa satulan alla käyttäytyä, senhän näkee vasta kun sinne nousee istumaan. Saisi lihapulla vähän liikuntaa.. :D

Ja Inkusta samanlainen

Kuuluu sinne kotiin muutakin kuin hyvää. Meidän uskollinen, ihana, röhisevä, pieni mutta niin suuri ranskanbulldoggi Simo pääsi koirataivaaseen 25.10. <3 Simppa tuli meille n. nelikuisena jättikorvana vuonna 2008 ja siitä lähtien se on värittänyt meidän päiviä. Opetin sille vaikka mitä temppuja; se osasi leikkiä kuollutta, kumartaa, perus istu tassu maahan onnistui leikiten, takajaloilla seisominen ja samalla etutassuilla taivaaseen kurottelu oli yksi uusimmista, jalkojen ympäri pujottelu minun kävellessä eteenpäin, jalkojen välissä kävely... Itsellä loppui ideat kesken! Simo teki mitä vain ruuasta. Ja ruuaksi kelpasi mikä vain.. Nimim. Huoneenoven auki jätettyäni nenäliinat (käytetyt) oli roskiksesta syöty.. :p Ensimmäiset näyttelyt (sekä koiralle että esittäjälle) meni parhaiten niistä kolmesta virallisesta ja saatiin ERI (tuolloin ei ollut vielä SA:ta). Eräänä itsenäisyyspäivänä match show:ssa saavutettiin BIS4 (tämä vuosia myöhemmin, molemmat rutinoituneempana ja perillä touhusta). Nyt se saa kirmailla vanhan tutun Kiran kanssa kilpaa niityillä, ilman huolta huomisesta.. <3

Levätkää kaverukset rauhassa <3 Kira 2011-2012 & Simo 7.3.2008-25.10.2015

Onneksi kotona odottaa silti kaksi karvaista kaveria kun astun ovesta sisään. Ehkä tämä on jopa helpompaa kun ei ole kotona, ei jatkuvasti ajattele asiaa eikä sitä jotenkaan tajua. No, sitä se on se elämä.. Ainakin tämän ystävän saimme pitää seitsemän pitkää vuotta, osa valitettavasti oli meillä vain alle vuoden ennen taivaaseen lähtöä.
Saksasta lisää vielä tällä viikolla.

Tallikierros

Heissan pitkästä aikaa! Vietän vapaapäivää rennosti kuunnellen koiran ärsyttävää ulinaa sängyllä löhöten, blogiin kirjoitellen ja musiikkia kuunnellen. Ajattelin tehdä pienen esittelyn paikasta kuvin, nyt kun vihdoin sain kameran esille ja räpsittyä paikasta kuvia. Postausta ratsastelusta julkaistaan toivottavasti muutaman päivän sisällä. :)

Sisätallissa on tosiaan 20 karsinapaikkaa. Niiden lisäksi sieltä löytyy kaksi "valmiiksilaittokarsinaa" - eli hevosia ei laiteta keskelle käytävää kiinni varustuksen ajaksi, vaan näihin "bokseihin" -, pesukarsina, solarium, kaksi varustehuonetta (toinen Julian hevosille ja toinen vuokrahevosille) sekä käynti maneesiin. Jokaisen karsinan ovessa on suljettava luukku, josta hevoset saavat katsella pihalle (ne ovat aina auki).
Ulkotalleissa siis 10 ja kuusi karsinaa. Kuusi paikkaisen tallin karsinat ovat tavallista suurempia, ne on oikeasti tosi isoja. :D

Tallin loppupää.

10 paikkainen ulkotalli

6 paikkainen talli

Sama talli toisesta suunnasta.

 Hiekkatarhoja on tällä hetkellä kahdeksan ja niiden vieressä 11 (jos nyt oikein laskin) nurmitarhaa. Laitumia löytyy seitsemän.

Näkymä tällä hetkellä hieman erilainen, sillä oikealle hiekkatarhan tilalle rakennetaan pyöröaitausta ja myös ensimmäinen vasen tarha on purettu.

Schorsch (lausutaan: Shosh) laitumella. Kyseessä 2x Saksan kentäratsastuksen mestari.

Jälleen Schorsch.

 Ratsastuspaikkoja on vaikka mitä! Tästä pihapiiristä löytyy tosiaan este- & koulukenttä, maastoesterata, maneesi ja tuo radantynkä joka kiertää paikkaa. Melkein suoraa pihasta lähtee tuhoton määrä metsäpolkuja, joilla on tosi hyvä pohja ratsastamiseen (kaikki askellajit käy)! Parin sadan metrin päässä on mm. maissipelto, jolla saa ratsastaa. N. 10min ajomatkan päässä on merenranta, jossa saa tietyn päivän jälkeen ratsastaa. Puitteet ovat siis miltein täydelliset. Kun vielä juoksutusta varten saadaan tuo pyöröaitaus, niin eihän täältä paljon mitään sitten enää puutu!

Estekenttää ja taustalla maastoesterataa.

Kurkistus maneesiin

Radan alkua

Estekenttä toisesta kuvakulmasta, takana näkyy heinän & oljen säilytyskatos.

Kouluratsastuskenttä

Sitten vielä muutama extrakuva. :)

Tässä siis asutaan, yläkerran kaksi ensimmäistä ikkunaa (vasemmalta) kuuluu minun ja kämppikseni asuntoon, loput on muiden asuntoja.

Tallikissat Garfield (vas) & Ludwig (oik).

Jokaisella hevosella on nimikyltti karsinoissa.

 

Syksyn värit alkaa näkyä tosi kauniisti!

Tässä vielä kuva Itämereltä, kun käytiin viime viikonloppuna treenailemassa.