tiistai 28. huhtikuuta 2015

Kehityskaarti #part1

Ajattelin tehdä vaihteeksi vähän erilaisen postauksen ja kirjoittaa siitä, miten Onni on muuttunut meille tullessaan. Lähinnä ulkonäöllisesti, joten käytän paljon kuvia. Kuvia on hirrrmu paljon, joten tein kuvakollaaseja ja laitan kuvia pienemmäksi (klikkaamalla suuremmaksi!).
Jaan postauksen myös kahteen, ellen kolmeen osaan, sillä materiaalia on niin paljon. Tässä ensimmäisessä osassa on kuvia ja juttua ihan koeratsastuksesta alkaen muutaman viikon päähän meille tulosta. Sen vielä sanon, että Onnihan on ollut meillä nyt 8 kuukautta.

Eiköhän ruveta kahlaamaan hommaa läpi..! Seuraavat kuvat on koeratsastuksella otettuja. Hevosesta ei ole kuvia ilman varusteita., sen yhden ainoan ehdin jo hukata..
Muistan elävästi kun käveltiin äidin kanssa tarhalle ja tuijotettiin hevosta suu auki; se oli niin ISO ja laiha, ruhjeita siellä täällä. Käytävällä hevonen mahtui juuri ja juuri kääntymään ympäri. :D





Sitten koitti se perjantai ilta, kun mut haettiin suoraa koulusta ja lähdettiin hakemaan Onni kotiin! Onni osoittautui jo aikaisemmalla ostotarkastusreissulla loistavaksi matkustajaksi, joten matka sujui ongelmitta! Kotona hevonen vietiin tarhaan, hetken se katseli mihin on tullut ja rupesi sitten syömään. Onni alkoi syödä heinää 15-20kg päivässä, lisäksi aloitettiin varovasti kauran, pellavan ja kivennäisen syöttö.
Onnilla ei ollut vielä lempinimeä, joten kutsuin sitä Sepeksi. Lopulta sain kaksi hyvää vaihtoehtoa Ässä ja Onni, mutta eihän se yhtään Ässältä näyttänyt, kun oli enemmän semmonen rauhallinen nallekarhu (vielä.. :D)

Tässä jotenkin oikein korostuu, kuinka hoikassa kunnossa se oli !

En muista tarkalleen missä vaiheessa Onni alkoi syödä Greenlinea, mutta sitä alettiin myös syöttää, samoin proteiinia. Seuraavissa kuvissa Onni on ollut meillä pari päivää. Haavoja ja ruhjeita puhdistettiin ja laitettiin haavasprayta. Sen pepun ihon pienet "näppylät" aukesivat (eivät kuitenkaan vuotaneet verta tai mitään) ja jättivät ihon karvattomaksi. Joka ilta sisälle tultaessa pesin sen hexosililla, vaikka en tiedä oliko siitä loppujen lopuksi apua. Sen hännästä lähti kuollutta ihoa jopa tosi isoina levyinä ja sen ihopalan mukana lähti myös jouhet. Muutaman viikon sen häntä olikin kauhean näköinen, kun se oli niin "jouhiköyhä". :p Tässä vaiheessa vähän mietitytti, että mitähän mä oikein ostin..

Näissä näkee tuon pepun. Muutaman päivän päästä oikealla oleva laajeni ja se ilmeistyi myös hännän vasemmalle puolelle.




Mitä epäedustavampi asento, sitä selkeämmin laihuus tarttui kuviin.
Ensimmäisiä, ellei ensimmäinen, kerta selässä meillä kotona.



 
Tässäkin se on niin surkean näköinen.. :( Ollut meillä 9 päivää.
Muutaman viikon päästä suunnattiin nokka kohti Teivon hevosklinikkaa: hevosen suu oli katsottava. Eihän sitä voinut tietää, miten sitäkin on Puolassa hoidettu. Hoitotoimenpide vei kuitenkin vain viitisen minuttia eli hevosen hampaita oli raspattu hyvin sielläkin.
Ensimmäiselle ratsastustunnille päästiin heti muutaman viikon päästä meille kotiutumisesta.
Kengitys sujui ihan nätisti, eikä äidin ostamaa rauhoittavaa tarvinut käyttää. Onnilla oli vain etukengät, mutta nyt se sai kengät joka jalkaan. Myös hieroja kävi Onnia katsomassa, eikä se ollut kuin muutamista kohdista kireänä (no eipä sillä ollut paljon lihaksiakaan).



Jatkan seuraavassa postauksessa asiaa. Tässä päästiin oikeastaan vain pari viikkoa eteenpäin, mutta kuvia löytyy alkuajoilta niin paljon, enkä kehtaa karsia niitä.. :p Valitsin tarkoituksella muutaman epäedustavamman kuvan, jos niissä vain sattui hevosen kunto hyvin näkymään.
Kun näitä katsoo, niin voin vain todeta, että onneksi se ei enää ole noin surkean näköinen!

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Keskiviikon hyppelöt & paljon kuvia!

Heissan taas!
Keskiviikkona siis hypättiin ja otettiin muutaman kuvat ratsastuksen jälkeen. En kirjoittele tänään kovin paljon, joten kuvapostausmainen "teksti" luvassa! Kaikki muut paitsi pelkät pääkuvat on ottanut Julia.





Hypättiin siis korkeutta. En ole koskaan kunnolla sitä tehnyt, mutta nyt sain aikaseksi! Tulin yllä olevaa tehtävää, verkassa oli nuo kaikki neljä estettä. 3 ja 11 metrin sijasta etäisyydet oli 3,5 ja 10,5 metriä, noin, omilla askelilla arvioituna ne ei ihan niin tarkkoja ole. Verkassa ennen hyppyjä Onni oli tosi rento ja letkeä. Tein muutamia pysäytyksiä ravista ja taivuttelin. Esteille tultaessa innostuttiin taas tosi paljon. Tulin pari kertaa ja muutettiin tehtävää (=alettiin tulla korkeutta). Nostettiin estettä vähän kerralla. Välillä meinasi tulla semmosta kylkimyyryä sisäpohkeen läpi että oli pakko ottaa ympyrä ennen linjalle kääntämistä.




95cm

110cm

110cm
Hevosella olisi ponnu riittänyt vielä ylöspäinkin, mutta kuskille olisi iskenyt rimakauhu. :D Onni tuli tosi innoissaan eikä tuntunutkaan siltä, että olisi kielänyt saati pudottanut (ehkä kuvistakin huomaa, heh..) Ennen oon siis kerran ylittänyt 95cm esteen, vuonna 2012 leirillä, joten tää on ainakin oma ennätys ! Hevosen ennätysestä ei mitään tietoa, mutta voisin epäillä, että suurempiakin on menty, varmaan ihan ratanakin.
Rastastuksen jälkeen otin muutaman pääkuvan pojasta ja Julia otti rakenne- ja yhteiskuvia.   Studiokuvat tunkee joka tuutista, mutta ne on niin hienoja, että oli pakko saada omastakin! Kahdesta peräti jaksoin muokata narun pois.. :D
Eilen käytiin maastossa kävelemässä muutamat mäet ja hölkkäiltiin pari pätkää. Tänään on vapaa tai koulua, en ole vielä täysin päättänyt. Lauantaina mennään kaverin kanssa maastolenkille ja sunnuntaina on vapaa.






*lässynlässyn*
*puspus*







Mikä on teidän lempparikuva? :)
Meidät löytää muuten nykyään facebookista! Linkki löytyy vasemmalta, jos se ei näy klikkaa tästä!

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Koulutunti su

Vihdoin päästiin taas koulutunnille! Ja sain äidinkin kuvaamaan, joten kuviakin luvassa aika paljon.
Tunti alkoi kuudelta, joten lähdin kävelemään n. 20 vaille. Ennen tuntia kävelen aina mahdollisimman paljon, että saadaan vähän paikkoja vertymään ja näin päästään nopeammin työskentelemään.
Tehtiin alkuun takaosakäännöstä ja jumpattiin hevosta, tästä siirryttiin pääty-ympyrälle, josta ei poistuttu kertaakaan tunnin aikana. Oma toive tunnille oli paljon taivutuksia ja siinä tavutuksessa rennoksi, sillä viimeksi kun menin kentällä, Onni oli melko jäykkä (monta päivää vapaata oli tehnyt tehtävänsä, joten ihan oma vika..). Ja taivutuksiahan saatiin..!



Aloitettiin käynnissä, tarkoitus oli "yliampua" taivutukset, saada hevonen työntämään kunnolla takaa ja saada myös kaulan lihakset toimimaan.
Kun oltiin tehty hetki pikkuhiljaa ohjia lyhennellen töitä ja saatu hevosen kaulaa pyöristymään, piti ohjat ottaa superlyhyeksi, jotta pystyisin tukemaan hevosta kunnolla. Itselle se tuntui todella lyhyeltä ja tiukalta ohjasotteelta, istuminenkin tuntui hankalalta. Sain todella käyttää lihaksia, jotta pystyin istuumaan suorassa, kyynärpäät kyljissä noin lyhyellä ohjalla. Painoa ohjalla oli suunnilleen 10-15 kiloa lyhennyksen jälkeen. Kun hetken ratsastin hevosta eteen, kohti ohjaa, sen kaula alkoi pyöristyä, eikä se ollut moksiskaan ohjastuntumasta. Kuten opettajakin mainitsi, tiukka ohjastuntuma ja siten hevosen tukeminen on eri asia kuin suun repiminen eikä niitä pidä sekottaa keskenään.

"Ennn tee!"

"No jos mä vähän kuitenki.."
Jatkettiin yhä taivuttelua, ei enää niin isosti kun alussa. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Kun Onnin sai rennoksi, se tuntui hyvältä (vaikka hevonen tukikin niin hirveästi ohjaan, ettei ratsastus tuntunut itselle kovin mukavalta :p). Taivutuksesta suoristettaessa tuli ratsastaa hieman voimakkaammin eteen ja näin saada hevosen pää pysymään alhaalla. Myös ohjastuntuma tuli säilyttää läpi taivutusten ja suoristusten. Tunnilla ei haettu kouluradan korkeaa muotoa vaan "hevosen pää polvien väliin". Ravissa täytyi vahtia tahtia, se meinasin aina kiihtyä ja muutama kerran sain ratsastettua hyviä, rauhallisia, mutta aktiivisia askelia. Muistan varmaan ikuisesti opettajan huutavan ympyrän keskeltä: "Ajattele piaffia! Ajattele passagea!" :D Mutta se kyllä toimi! Hetkellisesti..



Jatkettiin sitten pysähdyksillä, aloitettiin taas käynnistä ja sitten otettiin ravista. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei se sitten ihan niin taas mennytkään. Aktiivisesti eteen koko ajan ja pysäytetään kuin seinään. Ohjalla ei tehdä pysäytystä eikä siksi varsinaista myötäystäkään, vaan hevosta ratsastetaan sitä kohti myös pysäytyksessä. Tällöin hevosen muoto ja keskittyminen säilyy, joka takaa paremmat edellytykset pysähdyksestä liikkeelle lähtöön. Pysäytys ja myötäys tehdään istunnalla, myötäys vasta, kun hevonen on pysähtynyt, jolloin saadaan jalat jäämään tasan.


Eli ei näin.. :D

Vaan enemmänkin näin !
Pysähdyksiä silloin tällöin tunnin aikana tuon tuokion jälkeen, mutta tehtiin vielä hetki ravissa taivutusharjoitusta. 3 askelta taivutus ulos, 3 askelta suoristuksella, 3 sisään ja taas suoristus jne. Harjoituksessa tuli itselle kauhea kiire, taivutin ehkä liikaa, jolloin suoristukseen meni enemmän aikaa ja välillä tuli enemmän askelia kuin 3.

Alkutunnista
Loppussa sain alkaa antamaan hevoselle enemmän ohjaa sillä ehdolla, ettei vauhti lähde kiihtymään. Taivuttelua jatkettiin edelleen ja nyt sitä voitiin suurentaa. Onnikin tuntui jo hyvältä, vaikka painoa ohjalla olikin hirveästi. En ole ajatellutkaan, että sitä pitäisi tukea noin paljon! Sitäkin alkoi vähän väsyttää, tunsin, kuinka se ei enää jaksanut työntää niin hyvin enää takaa. Kuitenkin se kuunteli tosi kivasti varsinkin lopputunnista, kuten kuvistakin voi korvien asennosta päätellä. :D Viimeinen käyntiin siirtyminen tehtiin hitaasti käynnille pudottaen joka sujui hyvin.







Tunnin jälkeen kylmäilin hevosen jalat ja laitoin sille kääreet jalkoihin. Heitin sitten ruuat kaikille hepoille ja toivottelin hyvät yöt. :)
Tiistaina käyn Onnilla maastoilemassa ja keskiviikkona pitäisi taas hypätä, jos vaan saan aikataulut niin sopimaan.